Minä täällä jälleen! Kiitokset edellisen kirjoituksesi teeman kehittelystä tässä uudessa kontekstissa. Tuon Richard Sennettin teoksen laitan lukulistalleni. Se herätti kiinnostukseni.
Jäin miettimään naamion käsitettä ja pohdin sitä suhteessa edesmenneeseen Elizabeth II:een ja kuninkaallisiin yleensä. Heidän koko julkinen elämänsähän on pelkkää performanssia ja tietyn naamion ja sitä kautta koko instituution ylläpitämistä. Mietin, että onpa siinä valtava elämäntehtävä joka kestää armottomasti kohdusta hautaan saakka. Pohdin, myös liittyykö edesmenneen kuningattaren valtava ja pitkäkestoinen suosio siihen, että hän suostui pitämään naamion kasvoillaan tilanteessa kuin tilanteessa, kun itse emme siihen välttämättä kykene. Millaista suostumista ja nöyrtymistä se ihmiseltä vaatii, että ottaa tietyn naamion kantamisen elämäntehtäväkseen?
Hei!
Minä täällä jälleen! Kiitokset edellisen kirjoituksesi teeman kehittelystä tässä uudessa kontekstissa. Tuon Richard Sennettin teoksen laitan lukulistalleni. Se herätti kiinnostukseni.
Jäin miettimään naamion käsitettä ja pohdin sitä suhteessa edesmenneeseen Elizabeth II:een ja kuninkaallisiin yleensä. Heidän koko julkinen elämänsähän on pelkkää performanssia ja tietyn naamion ja sitä kautta koko instituution ylläpitämistä. Mietin, että onpa siinä valtava elämäntehtävä joka kestää armottomasti kohdusta hautaan saakka. Pohdin, myös liittyykö edesmenneen kuningattaren valtava ja pitkäkestoinen suosio siihen, että hän suostui pitämään naamion kasvoillaan tilanteessa kuin tilanteessa, kun itse emme siihen välttämättä kykene. Millaista suostumista ja nöyrtymistä se ihmiseltä vaatii, että ottaa tietyn naamion kantamisen elämäntehtäväkseen?
Ystävällisesti,
Elina