Kiitokset tästä mielenkiintoisesta ja itseäni puhuttelevasta kirjoituksesta. Olen lukenut myös tuon mainitsemasi Joonas Konstigin teoksen, jonka kiinnostavinta antia minullekin oli juuri tuo pohdinta luonteesta ja sen kehittämisestä. Teoksessa oli paljon viihdyttävää sisältöä, mutta minulle painavinta tekstiä oli nimenomaan pohdinnat luonteesta.
Itse kaipaan tässä ajassa enemmän keskustelua ja kehittämistä nimenomaan kansalaisina ja lähimmäisinä. Moniko tänä päivänä enää kilvoittelee sen kanssa, että haluaisi toimia eettisesti ja moraalisesti ja rakkaudellisemmin muita kohtaan? Minusta tässä ajassa itsensä kehittämispuheessa puuttuu juuri luoteen kehittämisen eetos. Haluamme olla parempia ammattilaisia ja asiantuntijoita, vanhempia ja kasvattajia jne. Mutta kuka enää puhuu voimallisesti sen puolesta, että olisimme parempia ihmisiä, mutta emme ensisijaisesti itseämme varten? Johtuuko asia läpitunkevasta individualismista vai instituutioiden hapertumisesta vai mistä? Milloin ymmärtäisimme, että emme elä vain itseämme varten?
Tervehdys!
Kiitokset tästä mielenkiintoisesta ja itseäni puhuttelevasta kirjoituksesta. Olen lukenut myös tuon mainitsemasi Joonas Konstigin teoksen, jonka kiinnostavinta antia minullekin oli juuri tuo pohdinta luonteesta ja sen kehittämisestä. Teoksessa oli paljon viihdyttävää sisältöä, mutta minulle painavinta tekstiä oli nimenomaan pohdinnat luonteesta.
Itse kaipaan tässä ajassa enemmän keskustelua ja kehittämistä nimenomaan kansalaisina ja lähimmäisinä. Moniko tänä päivänä enää kilvoittelee sen kanssa, että haluaisi toimia eettisesti ja moraalisesti ja rakkaudellisemmin muita kohtaan? Minusta tässä ajassa itsensä kehittämispuheessa puuttuu juuri luoteen kehittämisen eetos. Haluamme olla parempia ammattilaisia ja asiantuntijoita, vanhempia ja kasvattajia jne. Mutta kuka enää puhuu voimallisesti sen puolesta, että olisimme parempia ihmisiä, mutta emme ensisijaisesti itseämme varten? Johtuuko asia läpitunkevasta individualismista vai instituutioiden hapertumisesta vai mistä? Milloin ymmärtäisimme, että emme elä vain itseämme varten?
Ystävällisin sunnuntai-terveisin,
Elina Rajaniemi