Asioita voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Se, minkälaisesta näkökulmasta asiaa katsoo, vaikuttaa siihen, miten sen kanssa toimii.
Yksi viime vuosikymmeninä suosiota saavuttanut tapa lähestyä asioita on positiivinen ajattelu. Siinä tarkoituksena on kiinnittää huomio positiiviseen ja välttää mahdollisimman paljon energiaa kuluttavaa negatiivisuutta.
Positiivinen ajattelija valaa uskoa itseensä. Hänelle ajatuksissa on voimaa: ajattelemalla positiivisella tavalla voin saavuttaa paljon enemmän. Tulen onnellisemmaksi! Negatiivisesti ajattelemalla en edes yritä.
Niin, miksi kukaan vastustaisi positiivista ajattelua?
Sosiologi Barbara Ehrenreichille positiivinen ajattelu on punainen vaate. Hän kohtasi sen ensimmäisen kerran sairastuttuaan rintasyöpään. Erilaiset vertaistukiryhmät kehottivat häntä ajattelemaan syövän suhteen mahdollisimman positiivisesti: kyllä minä selviän tästä ja tulen entistä vahvempana takaisin! Hänelle sanottiin, ettei negatiivisella tavalla ajattelemisessa ole mitään hyötyä ja hänellä olisi paljon paremmat selviytymismahdollisuudet positiivisen ajattelun kanssa. Barbara oli kuitenkin näille väitteille kyyninen, ja ilmeisen hyvin perustein.
Positiivinen ajattelu voi ampua helposti yli. Tämä näkyy Yhdysvalloissa, joka on positiivisen ajattelun mekka: jo heidän kansalliseen itsekäsitykseen kuuluu optimistinen asenne. Jokainen voi menestyä elämässään, jos vain uskoo unelmiinsa ja tekee unelmiensa eteen töitä. Jokainen voi saavuttaa onnellisuutta, kunhan vain osaa kääntää ajatukset positiiviseksi.
Optimistisesta elämänasenteesta huolimatta, Yhdysvaltoja ei löydy onnellisuustilastojen kärjessä. Tämä voi Ehrenreichin mukaan toisaalta myös selittää positiivisen ajattelun suosiota: onnellisilla ihmisillä ei ole tarvetta positiivisen ajattelun opettelemiseen. Kun taas elämä potki päähän, ihmisellä on suurempi tarve valaa uskoa itseensä: kyllä minä tästä vielä selviän!
Ja tästä löytyy positiivisen ajattelun yksi inhottavimmista vaaroista: muuttamalla sitä, miten ajattelet asioista, voit saavuttaa menestystä ja onnellisuutta. Ajattelemalla negatiivisesti tuomitset itsesi epäonneen. Tämän ajattelun kääntöpuolelta löytyy Ehrenreichille ankara vaatimus henkilökohtaisesta vastuusta: jos joudut työttömäksi tai yrityksesi epäonnistuu, niin se johtuu todennäköisesti siitä, ettet ole uskonut itseesi tarpeeksi.
Positiivinen ajattelu on aikansa lapsi. Sen suosio kertoo nykyihmisen halusta löytää ratkaisuja nimenomaan itsestään, ei elämää rakentavista yhteiskunnallisista olosuhteista. Niistä ei saa valittaa. Positiivisella ajattelulla on hyvät tarkoitukset, mutta balsamin sijaan siitä voi tulla mieltä kuormittava vaatimus: en taaskaan osannut ajatella tarpeeksi positiivisesti, luottaa itseeni, joten siksi löydän itseni tästä epäonnisesta tilanteesta.
Positiivinen ajattelu johtaa helposti negatiivisten tunteiden vähättelyyn. Se voi jopa tukahduttaa niitä. Siksi ei ole mikään ihme, jos se lopulta etäännyttää muista ihmisistä. Vain positiiviset kasvot ovat sallittu, negatiivisuus pannassa. Hidasta Elämää -blogisti Eevi Vuorinen kertoo omista kokemuksistaan näin:
Elin itse vaiheen, jossa noin kahteen vuoteen en itkenyt, kokenut vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Siksi koska tukahdutin ne. Olin oppinut uuden ihanteen, joka sanoi että kelpaan, kun olen positiivinen.
Positiivisesta ajattelusta ei ole tullut ainoastaan vaatimus, jota esitetään itselle, vaan myös muille. Se auttaa meitä havaitsemaan niitä negatiivisia, jopa myrkyllisiä, ihmisiä, jotka estävät meitä saavuttamasta positiivisuutta. Poista nämä negatiiviset ihmiset elämästäsi ja löydät onnellisuutta, kuuluu positiivisten ohjeet. Yritä sen sijaan löytää ihmisiä, jotka osaavat nähdä jokaisella pilvellä sen hopeareunuksen.
Positiivisten ajattelutapojen autuaaksi tekevään voimaan uskoville yhteiskunnallisista olosuhteista valittaminen on mälsää, jopa jonkinlaista uhriutumista: valittajat eivät usko tarpeeksi itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa menestyä. USA:n korkea taloudellinen eriarvoisuus ole mikään ongelma, sillä itseensä uskova amerikkalainen pystyy kyllä kohoamaan ryysyistä rikkauksiin, kohti amerikkalaista unelmaa. Yhteiskunnan matalalla sosiaalisella liikkuvuudella ei ole mitään merkitystä.
Positiivinen ajattelu on kätevä tapa saada ihmiset kääntymään sisäänpäin ja etsimään syitä heistä itsestään: jos vain pystyisin ajattelemaan positiivisemmin, niin menestys ja onni seuraisi. Kyse on vain minusta ja minun suhtautumisestani asioihin. Kyse ei ole niistä olosuhteista, joissa elän. Niistä ei saa valittaa.
Positiivinen ajattelu voi myös heikentää varautumista erilaisiin uhkiin, on se sitten ilmastonmuutos, pandemiat tai erilaiset talouskriisit. Ehrenreichin mukaan vuonna 2007 alkaneen talouskriisin taustalla näkyy positiivinen ajattelu: ei suostuttu näkemään mahdollisia uhkia, vaan sen sijaan ajateltiin positiivisesti. Kriittisellä tavalla ajattelevat vaiennettiin ja jopa potkittiin työstään pois.
Niin, Ehrenreich on kyyninen positiivista ajattelua kohtaan. Ehrenreichin tarjoama ratkaisu ei ole kuitenkaan negatiivinen ajattelu, vaan mahdollisimman realistinen suhtautuminen asioihin. Toisaalta taas, positiivisella ajattelutavalla voi olla myös hyvät puolensa. Samoin pessimisteillä voi puuttua realismin tajua, jos he näkevät positiivisuuden sijaan kaiken negatiivisena.
Jos ei kannata ajatella positiivisesti eikä negatiivisesti, niin miten sitten?
Positiivinen ajattelu lienee oikeassa siinä, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten me näemme asiat. Positiivista ajattelua on monenlaista eikä sen kaikki eri variaatiot sisälly Ehrenreichin muodostamaan kyyniseen kuvaan. Silti Ehrenreichin esiin nostamat positiviisen ajattelun varjopuolet on hyvä huomioida, jos positiivista ajattelua haluaa viedä eteenpäin.
Voimmeko puhua positiivisen ajattelun sijaan esimerkiksi ratkaisukeskeisestä ajattelusta? Se olisi hyvin pragmatistinen näkökulma: minkälainen ajattelutapa tässä tilanteessa parhaiten toimisi? Minkälaisella ajattelulla olisi käytännön kannalta parhaat seuraukset? Joskus on hyvä ajatella positiivisesti ja kannustaa sillä itseään. Joskus taas on hyvä antaa erilaisten negatiivisten ajatusten tulla vapaasti esiin ja reflektoida, onko niissä jotain perää. Samoin on hyvä kuunnella niitä asiaan negatiivisesti ja kriittisesti suhtautuvia.
Tällaiseen ajatteluun pragmatistinen näkökulma on oivallinen: voimme hyödyntää näitä erilaisia ajattelutapoja työkaluina, joilla lähestymme todellisuutta. Positiivisen ajattelun työkalut voivat tarjota meille oivalluksia liian pessimistisistä ajattelutavoistamme.
Positiivinen ajattelu tarvitsee vastapainoa. Negatiiviset ajatukset kuuluvat elämään, valittaa saa ja asioiden ei tarvitse olla aina hyvin. Valittaminen ja negatiivisuus tarjoavat sopivaa ravistelua positiivisen ajattelun itsekeskeisyydelle. Joskus sitä taas voi valittaa liikaa ja nähdä asiat liian negatiivisena. Silloin on hyvä huomata positiivisen ajattelun suitsuttama mahdollisuus vaikuttaa siihen, mistä näkökulmasta asioita lähestyy.
Kirjallisuus
Ehrenreich, Barbara (2010) Bright-Sided: How Positive Thinking Is Undermining America (julkaistu aiemmin myös nimellä Smile or Die)